Julkaisun formaattivalintoja tehdessä kannattaa pohtia monia asioita. Yhdet seikat puoltavat sähköistä julkaisemista, toiset painettua. Se, mitä markkinointitoimenpi­teellä halutaan saavuttaa, määrittelee julkaisun lopullisen formaatin.

Kymmenen vuotta sitten olin varma, että haluan keskittyä suunnittelemaan net­tisivuja. Jotain kuitenkin tapahtui, ja löysin myös omaksi yllätyksekseni intohi­mon painotuotteista.

Suhteeni painettuun sanaan on sikäli mutkikas, etten halua oletusarvoisesti tu­kea mitään formaattia enemmän kuin jotain toista, enkä toisaalta siedä joutavaa spämmiä missään muodossa. Lisäksi kestävän kehityksen periaatteet ja ympäristön­suojelu ovat minulle tärkeitä arvoja, jotka haluan huomioida formaattiva­lintoja tehdessäni muiden tekijöiden ohella.

Monet järkisyyt puoltavat sähköistä julkaisemista. Ensinnäkin, painaminen mak­saa. Jos haluaa tehdä esitteen, painotyö on selvä lisäkulu siihen nähden, että esit­teen voi julkaista omilla nettisivuilla PDF-tiedostona. Omien sivujen ylläpitoon toki liittyy kuluja, mutta harvoin on merkityksellistä laskea PDF-tiedostojen latauk­sien osuutta koko sivuston liikenteestä ja suhteuttaa se kuukausimaksui­hin.

Toisekseen, paperin käyttö kuluttaa ympäristöä. Painotuotteen ja sähköisen toteutuk­sen ympäristövaikutusten vertailu ei ole kuitenkaan täysin yksiselit­teistä. Ympäristö, jossa sähköinen esite elää, ei ole sekään päästötön: tietoliiken­teen pyörittäminen vaatii suuria määriä energiaa ja tuottaa vastaavasti isot hiilidiok­sidipäästöt. Lisäksi laitteistojen valmistamiseen tarvitaan muun muassa uusiutumattomia mineraaleja, ja laitteiden elinikä jää usein turhan lyhyeksi, kun uudet mallit korvaavat vanhat muutamassa vuodessa.

Painotuotteiden ja sähköisten julkaisujen ympäristövaikutukset pystyy hahmotta­maan jonkinlaisessa mittakaavassa, kun suhteuttaa e-kirjan lukulait­teen elinkaaren hiilidioksidipäästöt, 168 kg CO2e, keskivertokirjan päästöihin, jotka ovat keskimäärin 7,5 kg CO2e. Painetun viestin toteuttaminen ja lähettämi­nen aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä 28,37 g CO2e, kun taas sähköposti yhden megata­vun kokoisella liitteellä tuottaa yksistään 19 g C02e.

Paperin ja sähköisen julkaisemisen ympäristövaikutukset ovat niin moninaiset, ettei niitä kannata lähteä vertailemaan tunnepohjalta, vain kaatuvia puita ajatel­len. Paperia kierrätetään ahkerasti, ja kierrätetyn paperin voi käyttää useita ker­toja.

Kolmanneksi, paperia ja digitaalista julkaisukanavaa saatetaan arvottaa sen mu­kaan, onko formaatti tarpeeksi moderni. Törmään edelleen ajattelutapaan, että paperi olisi jotenkin vanhanaikainen ratkaisu. Vanhanaikaista on lähinnä ajatella näin. Digitaalisilla viestikanavilla ei ole enää uutuusarvoa (ellet tee jotain oikeasti uutta), eikä paperilla toisaalta ole järkkymätöntä uskottavuusarvoa.

Sähköinen julkaisu pärjää hyvin ketteryydessään. Sen voi päivittää yleensä kä­den käänteessä, mikäli sisältö muuttuu tai julkaisusta löytyy virhe. Muutokset voi tehdä nopeasti ja saattaa julki ennen kuin kukaan ehtii mitään huomatakaan. Painotyöhön ei ole tarpeen varata yhtään aikaa, vaan ennen julkaisua voi huo­letta keskittyä viimeistelemään sisältöä.

Vaikuttavuus on painotuotteen painoarvo. Sen sijaan, että keskittyisit pohtimaan pel­kästään kustannuksia, mieti mitä haluat markkinointitoimenpiteelläsi saavut­taa. Viestin formaatti kannattaa valita ensisijaisesti aina näistä lähtökohdista. Paperilla voi toteuttaa tehokasta H2H-viestintää (human to human), jonka tuot­tama lisäarvo saattaa hyvinkin olla moninkertaisesti painokustannusten ar­voista. Maailmassa, jossa kaikki on jo oletuksena verkossa, on yllättävän helppoa olla lähes vallankumouksellinen käyttämällä paperia.

Maailmassa, jossa kaikki on jo oletuksena verkossa, on yllättävän helppoa olla lähes vallankumouksellinen käyttämällä paperia.

Sain jokin aika sitten postia. Se tuli minulle henkilökohtaisesti osoitetussa kirjekuo­ressa, ja kirjekuori sisälsi painetun kirjeen. Kyseessä oli uutiskirje – niitä sa­moja, joita kaikki massapostittavat asiakkaidensa ja yhteistyökumppaneidensa säh­köposteihin. Viesti ei ollut perinteisesti pystymallisella A4-arkilla, vaan arkki oli taitettu luovasti muutamaan kertaan. Mikä tärkeintä, erityisesti lähettäjän kannalta, minä luin kaiken ja näytin vierustoverillekin. Ainakin tässä tapauksessa viesti sai aikaan juuri toivotunlaisen vaikutuksen.

Kirjoittaja Lauramaria Laine,
AD

Design visuaalinen suunnittelu