Jaan ainakin yhden yhteisen asian tv-sarjojen etsivien ja kauhuelokuvien (yleensä tapettavien listalla olevien) näyttelijöiden kanssa. Työssäni minulle on kehittynyt hyvin tunnistettava “gut feeling” eli intuitio eli perstuntuma. Kun jokin asia saa minulle lämpimän ja pörröisen olon, olen valmis viemään sitä pitkällekin eteenpäin pelkästään hyvän oloni varjolla.
Vastuutonta? Ei. Eikös tätä nyt kannattaisi miettiä? Ei. Ajatellaanpa tätä vielä järjen kanssa. Ei, ei ajatella. Rauhoitu. Rationaali-Rape vetää nyt hetken happea ja kuuntelee.
Olet nimittäin väärässä.
Tai no, ainakin vähän väärässä.
Intuitio on kaikkea muuta, kuin haihattelevan yksilön ilmasta nappaama tyhjä ajatus tai merkityksetön tunne. Varsinkin länsimaisessa, analyyttistä ajattelua korostavassa yhteiskunnassa sillä on huono ja hieman höpsö maine.
Intuitio ja tunteet ovat nopeita, juuri sillä hetkellä ajatellun tai koetun arviointeja. Ne ovat osa informaation prosessointia.
Aivot vertaavat jatkuvasti sisään tulevaa informaatiota ja juuri tapahtuvaa kokemusta jo siellä olevaan tietoon, muistoihin sekä menneisiin kokemuksiin ja ennustavat niiden pohjalta, mitä tuleman pitää. Tuloksena syntyy intuitio. Näin aivot varmistavat, että pystyvät toimimaan kyseisessä tilanteessa mahdollisimman optimaalisesti.
Mitä enemmän ihmisellä on kokemusta tietyltä alueelta, esimerkiksi ammatissaan, niin sitä enemmän aivoilla on tietoa, jota verrata tapahtuvaan tilanteeseen tai kokemukseen. Se tekee intuitiosta tai perstuntumasta luotettavamman. Se kehittyy kokemuksen myötä ja sillä on iso rooli luovuudessa ja uuden ajattelussa.
Luova mielikuvitus on hankala. Se ei juuri tottele tai pysähdy tarkasteltavaksi. Luovuus ei kuitenkaan ole vain persoonasta kiinni, vaan sitäkin voi kehittää ja harjoittaa.
Luovaan mielikuvitukseen kuuluu kaksi vaihetta. Divergentti, eli poikkeava ja montaa eri ratkaisua hakeva ajattelu, mitä yleensä tukee intuitiivinen, eli perstuntumainen ajattelu, joka puolestaan on nopeaa ja automaattista.
Divergentin ajattelun jälkeen tarvitaan konvergenttia eli perinteistä yhteen asiaan keskittyvää ajattelua. Sen avulla arvioidaan divergentissä vaiheessa saadut monet eri ideat ja ratkaisut. Konvergenttia ajattelua tukee yleensä analyyttinen ajattelu, joka vuorostaan on hidasta ja tarkoituksenmukaista.