Olen työskennellyt markkinoinnin alalla jo useamman vuoden. Silti tuntuu, että edelleen saan väitellä lähes kuukausittain aiheesta brändi. Innokkaana mainosmiehenä keskustelisin mieluummin trendeistä ja mielenkiintoisten, mutta vaikeiden aiheiden syy-seuraussuhteista.

Mutta ei, joten puhutaanpa taasen brändistä.  Yhdellä jos toisella tuntuu olevan aiheesta oma mielipiteensä, joten annan tässä omanikin tuhansien muiden joukkoon. Toivon, että tämä kirjoitus avaa brändin käsitettä erityisesti niille, jotka eivät ole suoraan markkinoinnin parissa töissä.

Pidän kovasti kansankielestä ja siksi kutsunkin brändiä ”linjakkaaksi pitkän aikavälin tekemiseksi ja näkymiseksi”. Brändi ei ole vain logo, tunnus, iskulause tai värikartta, vaan systemaattinen tapa toimia kautta linjan. Toki myös visuaaliset ja sanalliset asiat ovat tärkeitä, mutta ne ovat vain eri kulmista lähestyviä tarkennuksia itse objektin ympärillä.

Brändi ei ole vain logo, tunnus, iskulause tai värikartta, vaan systemaattinen tapa toimia kautta linjan. 

Periaatteessa jokaisella ja kaikella on oma brändinsä. Brändi koostuu maineesta ja mielikuvasta, jotka taas muodostuvat siitä, miten julkinen yleisö on oppinut asian tai ihmisen käsittämään. Esimerkiksi oma äitini on sosiaalinen brändi, sillä hän osaa tulla luontaisesti juttuun ihmisten kanssa kaupan kassoista kirjastoihin.

Äitini värit ovat valkoinen ja vaaleansininen, johtuen vaaleasta hiuskuontalosta ja syystä, että denim pukee häntä ylivertaisesti parhaiten. Hän on myös kansainvälinen, sillä hän puhuu englantia hyvin, vaikka on oppinut sitä käytännössä ainoastaan TV2:sen englantilaisten saippuasarjojen kornilta vaikuttuvia vuorosanoja kuunnellessaan. Siitä huolimatta hän yrittää joka kerta muodostaa mitä vaikeampia vieraskielisiä lauseita. Tämä lienee jonkin sortin kehittymistä ja pioneerimäistä toimintaa.

Lapset ja perhe ovat äidilleni kaikki kaikessa. Hän on tehnyt vuosien varrella useita uhrauksia ja joustanut, kun kyseessä on ollut minun tai sisarteni henkilökohtaiset asiat. Hän soittaa meille lähes viikoittain ja kysyy kuulumiset – siitäkin huolimatta, että olisimme jo itse ehtineet soittaa hänelle kyseisellä viikolla.

Äitini ei juuri kiroile, mutta puhuu suoraan aina, kun on tarve. Hän ei nauti alkoholia, sillä pelkää, jos jollekulle läheiselle sattuu jotakin ja hän ei olisi kykeneväinen autonrattiin. Hän romantisoi maalaiselämää, mutta vain tv-sarjoissa. Todellisuudessa häntä ei saisi muuttamaan maalle lehmän lannan keskelle mistään hinnasta.

Tiivistetysti äitini brändi on jotakuinkin seuraavanlainen:

Brändinimi: Äippä
Brändivärit: Sininen, keltainen, valkoinen
Brändipersoona: Caregiver (brändin 12 arkkityypin mukaan)
Brändiatribuutit: Lempeä, kansainvälinen, uudistuva, perheystävällinen, vastuuntuntoinen, sosiaalinen
Tone of Voice: Rakastava, ymmärtävä, jämäkkä, suora, kiltti, iloinen, pehmeäsanainen
Avainasiakkaat: Lapset ja lapsiperheet

En voisi kuvitellakaan, että oma äitini alkaisi polttaa, ostaisi räikyvän punaisia minihameita, viettäisi kaikki perjantait seduloissa tai vaihtaisi englantilaiset tv-sarjat suomalaiseen stand-upiin. Se ei ole mahdollista. Nämä eivät kuulu hänen brändiinsä. Ja jos näin kävisi, minä, itse yleisö, jäisin tuijottamaan tuota linjatonta sekoilua sormi suussa järkyttyneenä ja epäuskoisena.

Miksi sitten joidenkin suomalaisten yritysten verkkosivut ja nettikaupat näyttävät halvoilta blogeilta, Rita Niemi yrittää laulu-uraa ja Suomen taksikuskit ovat lähes järjestäen epäsosiaalisia tai muuten vain outoja small talkin osalta? No jaa, ehkä heillä on oma, jokseenkin vapaa näkemyksensä aiheesta ”brändi”.

Kirjoittaja Teemu Markkanen,
strategi

Brändi Strategia Viestintä brändin rakentaminen brändiviestintä strateginen markkinointi