Kirjoitus julkaistu alunperin MTL-blogissa 24.08.2020.
”Olipa kevät kuomaseni”, totesin koronan runteleman kevään jälkeen. Kevät 2020, jolloin koronapandemia ei kohdellut ketään hellästi: ei yrityksiä tai arkea sellaisena kuin normaalisti sen tunnemme. Kevät järkytti ja ravisteli. Kesäloman koittaessa uskon, että moni meistä pyyhki hikeä otsalta ja toivoi, että jospa syyskaudella tämä tästä helpottaa.
Ikäväkseni joudun toteamaan ”ei tämä tästä”. Monelle toimialamme yritykselle se on tarkoittanut jo kevään mittaan huonoja uutisia, vaikeita valintoja ja sopeuttamistoimia oman liiketoimintansa suhteen. Konsulttien haippaama uusi normaali tarkoittaa todellisuudessa monta vuotta uudelleenrakentamista, hikeä, kyyneleitä ja raakaa duunia kädet savessa.
Totuus on se, että epävarmuudesta ja näköalattomuudesta on tullut pysyvä kumppani.
Kohti tuntematontako?
Syyskausi on aina uuden lupaus, kesälomien jälkeen palataan työmaalle akut ladattuina ja täynnä uusia ideoita. Tänä syksynä kaikkialla on läsnä kuitenkin kysymys: mitä kohti olemme menossa? Sinun veikkauksesi tulevasta on yhtä validi kuin minunkin. Kukaan ei osaa tässä tilanteessa ennustaa tulevia suhdanteita tai onko luvassa synkempiä uutisia – ei me alan toimistot eikä asiakkaammekaan.
Totuus on se, että epävarmuudesta ja näköalattomuudesta on tullut pysyvä kumppani. Uusi normaali onkin sitä, että me kaikki joudumme sietämään kasvavaa epävarmuutta ja tekemään bisnestä sen puitteissa. Hätäratkaisut ja pikavoitot voi tässä kohtaa unohtaa. Vaikka horisonttia ei näy, sitä kohti on mentävä siitä huolimatta. Tässä auttaa koherentti strategia, kyky luoda uutta ja uudistua, sekä vahva ja vatsahappoja kestävä tiimi.
Yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden tarve korostuu
Hyvä asia on se, että me emme ole yksin tässä uudessa normaalissa. Me olemme siinä yhdessä. Yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden tarve korostuu ja nyt, jos koskaan, tarvitsemme vuorovaikutusta. Sen sijaan, että kuppikuntaisesti kytätään omiamme, mitä jos käyttäisimme voimavarojamme pohtimaan yhteistä hyvää ja toimialan tulevaisuutta yhdessä?
Se, mikä ei ikinä lopu toimialaltamme on sen huikea, luova pääoma. Miten hyödynnämme yhdessä tätä pääomaa – niin itsemme kuin asiakkaidemme hyödyksi? Vaikeassa tilanteessa me kaikki tarvitsemme rohkaisevia viestejä ja lohtua tuovia tarinoita. Ne tuovat meitä yhteen ja yhteisen asian äärelle.
Itse toivon, että tuleva toisi meitä ja asiakkaita vielä lähemmäksi toisiamme. Uutta normaalia ja tulevaa tulee rakentaa yhdessä. Kukaan ei katsos pärjää yksin – määritellään yhdessä tuntematon.
