Writers’ Guild of Americalla on tunnuslause, jonka ajatusta pitäisi käyttää jokaisella työmaalla. Myös markkinoinnin ja viestinnän parissa. Tai itse asiassa, ennen kaikkea markkinoinnin ja viestinnän parissa.
“Somebody wrote that” on tunnuslause, jonka kautta Writers’ Guild of America (Yhdysvaltain televisio- ja elokuvakäsikirjoittajia edustava ammattiliitto) on kampanjoinut kirjoittamisen ja suunnittelun arvostuksen nostamiseksi. Kollegani toi tuon lauseen pöytään erään suunnittelupalaverin tiimellyksessä, kun kävimme läpi hyvin suuren kokonaisuuden hyvin pieniä yksityiskohtia. Jokaisessa filmissä joku on aina kirjoittanut sen, mitä ruudulla näkyy. Vaikka kohtauksessa ei sen enempää puhuttaisi, niin joku on kirjoittanut sen, mitä siinä tehdään tai mitä siinä ei tehdä.
Sovelletaan ajatusta markkinoinnin ja viestinnän arkeen. Pienissä suunnittelukokonaisuuksissa on helppoa pitää huolta, että pikkuasiat ovat reilassa. Mutta kun suunnittelukokonaisuudet kasvavat, alkaa asioiden hallinta vaikeutua. Silloin suunnittelijoilta vaaditaan kahdenlaista, yhtäaikaista keskittymistä. Pitää pystyä hahmottamaan ja hallitsemaan suurta kuvaa strategisella- ja konseptitasolla, mutta myös pitämään huolta, että kaikki pienet yksityiskohdat ovat hallinnassa ja linjassa.
Usein kuulee lausahduksen ”ei näitä asioita ole pyydetty suunnittelemaan”. Jos suunnittelijalta tai toimistolta ei ole tilattu tai odotettu jotain, mikä pitäisi kuitenkin suunnittelijan näkemyksen mukaan tehdä, niin asia täytyy ottaa puheeksi työn tilaajan kanssa. Vastuu on kannettava molemmin puolin, kunnes briiffi on riittävän selkeä ja syvä. Myös asiakkailla ja työn tilaajilla on oikeus vaatia, että kaikki tarvittavat asiat hoidetaan.
Tehty ja valmis työ on eri asia kuin se, että työ on suunniteltu ja tehty hyvin. Jos laatua mitataan ainoastaan suoritteen valmistumisen perusteella, niin ollaan helposti tilanteessa, jossa Ramboll Finland oli Helsingin metron uusien opasteiden kanssa. Opasteiden uusista kirjainpohjaisesta systeemistä ei kukaan ottanut selvää.
Ramboll Finlandin sektorijohtaja kommentoi haastattelussa kirjainyhdistelmien järjestystä, ettei sitä kukaan ollut suunnitellut, vaan ne olivat muodostuneet sattumalta. Hänen mukaansa uloskäyntien kirjaimet perustuvat jo aiemmin muun muassa Helsingin kaupungin liikennelaitos käytössä olleeseen nimeämiseen.
Suunnittelutyhjiö täyttyy aina. Mutta se ei välttämättä täyty sillä lähteen kirkkaimmalla vedellä.
Myös VR on omalta osaltaan kunnostautunut tilaamaan ja toteuttamaan asioita niin, että niihin tarvitaan jopa maaginen kosketus.
Helsingin seudun liikenne puolestaan uudisti matkakortinlukijansa ja valmista tuli.
Joku on nämä kaikki yllä mainitut caset toteuttanut, ja Rambollia lukuun ottamatta, myös varmasti jotenkin suunnitellut. Iso kokonaisuus on valmis, mutta pienet asiat eivät toimi. Herää kysymys, miten vastuuta on kannettu ja onko laatua vaadittu.
Pienet yksityiskohdat rakentavat suuria vaikutuksia. Pentagramin Paula Scher suunnitteli kumppaniensa kanssa The High Line -puistolle ilmeen ja opasteet. Ja nimenomaan pienet asiat, opasteet, rokkaavat ja kannattelevat sekä toiminnallista kokonaisuutta että rakentavat identiteettiä. Puhumattakaan Massimo Vignellin New Yorkin metro-opasteista.
“Somebody wrote that” tai “joku on tuon suunnitellut”. Pidetään huolta siitä, että kun nuo lauseet sanotaan, niin äänensävy on vaikuttunut ja arvostava, eikä tuhahteleva ja päätään pudisteleva.
