Samantapaiseen muutokseen on päätynyt moni muukin journalisti viime vuosina. Viestinnän, markkinoinnin ja mainonnan työtehtävien pariin siirrytään paitsi henkilökohtaisista syistä myös mediamurroksen ja alalla tapahtuneiden muutosten myötä. Tällaisia ovat esimerkiksi kilpailun ja työtahdin kiristyminen ja siten entistä hektisempi ja ehkä osin pinnallisempikin työnkuva. Olivatpa syyt mitä tahansa, alanvaihto on aina hyppäys toisenlaiseen maailmaan.
Itselleni kahden erilaisen ammatin erot ja yhtäläisyydet ovat vajaan vuoden aikana ehtineet tulla tutuiksi, joten jaan muutamia oivalluksia ja vinkkejä oman matkani varrelta. Toimittajakokemukseni koostuu pääasiassa erilaisista uutistoimituksista, joten katson ja vertaan asioita sen pohjalta.
Mikä muuttui ja miten? – viisi huomiota
- Hektinen uutistyö vs. strateginen suunnittelu
Kun aloitin työt uudella alalla, ensimmäinen ja näkyvin muutos oli työtahdin erilaisuus. Hektinen uutistyö on ihan oma maailmansa, jossa harvoin aamulla tietää, mitä päivä tuo tullessaan: tai vaikka suunnitelmia olisi, ne voivat muuttua sillä hetkellä, kun tapahtuu iso onnettomuus tai maailmanpolitiikka vaatii tarkkaa seuraamista. Julkaisutahti on nopea ja deadline yleensä heti.
Sisällöntuottajana hektisyys on muuttunut suunnitelmallisempaan ja strategisempaan viestinnän tekemiseen – vaikka toki myös täällä kiireisiä ja ennalta arvaamattomia päiviä on. Kirjoittamisen määrä ei työssäni juurikaan ole muuttunut, mutta isona erona on se, että nyt käytän enemmän aikaa sen pohtimiseen, miksi ja miten jotain tehdään.
Yllättävää alanvaihdossa on ollut se, että olen joutunut opettelemaan jonkinlaisesta kiireentunnusta pois kohti pitkäjänteisempää työskentelyä. Kirjoittajana on muistettava aina kerran vielä viilata tekstiä tai luetuttaa se kollegalla. Lukuisat oikoluku- ja palautteenantokierrokset ovat arkipäivää, vaikka tuntuivatkin toimittajan työn jälkeen alkuun hitailta prosesseilta.
Lisäksi journalististen tekstien sisältöihin harvoin kukaan muu kajoaa. Viestinnän hommissa taas kollegalla ja etenkin työstä maksavalla asiakkaalla on oikeus puuttua teksteihin.
- Näkökulma ja yleisö
Sekä toimittajana että sisällöntuottajana käytän ison osan työajastani tiedon keräämiseen tai kirjoittamiseen. Työn rakenne on molemmissa hyvin samankaltainen: tekstien ideointia, haastattelujen tekemistä, kirjoittamista, editointia. Myös tekstien aiheet saattavat pyöriä samanlaisten teemojen ympärillä.
Suurin ero tulee kuitenkin näkökulmassa ja siinä, kenelle teen tekstejä. Toimittajana on tärkeintä kerätä faktatietoa useasta eri lähteestä ja koostaa niistä tekstejä suuren yleisön tietoisuuteen. Markkinointiviestintätoimiston sisällöntuottajana sen sijaan autan asiakkaita (yrityksiä tai organisaatioita) viestimään paremmin ja yleensä tietylle kohderyhmälle.
Työtehtäviini saattaa esimerkiksi yhden viikon sisällä kuulua uutiskirjeen tekemistä opiskelijoille, artikkeleiden kirjoittamista henkilöstölehteen, tiedotteiden valmistelua medioille tai postauksia tapahtumien somekanaviin. Osa teksteistä päätyy vain pienelle määrälle spesifin alan uutiskirjeiden tilaajia ja osa koko maan uutismedioille.
- Äänensävy ja kieli
Journalismissa käytetään pääsääntöisesti hyvin asiapitoista kieltä, ellei kyseessä ole esimerkiksi kolumni tai muu henkilökohtainen teksti. Ehkä hienoisena yllätyksenä on tullut se, miten paljon markkinointiviestinnän puolella kielellä voi ja pitääkin leikkiä. Tekstistä riippuen kirjoittaminen voi siis olla hyvinkin luovaa ja vapaamuotoista! Lennokas copywriting on paikallaan erityisesti somesisällöissä ja otsikoinnissa.
Toisaalta yritys- ja organisaatioviestinnässä on huomioitava yksilöllinen äänensävy, jolla asioita halutaan viestiä. Oli se sitten asiallinen, rento, humoristinen tai murteella kirjoitettu – on se erilainen kuin se yksi oma ääni, jolla toimittajana olen tottunut tekstejä kirjoittamaan. Äänensävyjen vaihtaminen tuo kirjoittajan työhön sopivasti haastetta: on kyettävä kirjoittamaan yhtä monella tyylillä kuin on asiakkaitakin.
- Yhteiskunnallisuus vs. kaupallisuus
Toimittajasta viestijäksi siirtymisessä kuitenkin ne isoimmat muutokset tulevat väistämättä työn tavoitteissa ja merkityksessä. Journalismilla on vahva yhteiskunnallinen tehtävänsä välittää faktapohjaista tietoa ja edistää sananvapautta. Sisällöntuotannossa samaa tavoitetta ei ole, vaan työ on kaupallisempaa. Tämä voi olla yllättävän iso ajattelutavan muutos.
Kuitenkin journalismin tapaan myös sisällöntuotanto perustuu kerättyihin faktoihin ja oikean tiedon välittämiseen. Yritykset ja organisaatiot haluavat yhä enemmän journalismin kaltaista sisältöä: pitkiä ja taustoittavia artikkeleita, joihin käytetään aikaa. Ne eivät pyri mainonnan tapaan suoraan myyntiin, vaan ovat enemmän asiakkaan palvelua. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat asiakas- tai tapahtumalehdet tai vaikkapa verkkoartikkelisarja, jossa seurataan uuden, kaupunkilaisille näkyvän rakennusprojektin etenemistä.
Tällaisille hyvin kirjoitetuille sisällöille on kasvava kysyntä, mikä näkyy myös sisällöntuottaja-tittelin yleistymisessä. Mielenkiintoista on, että samaan aikaan, kun sisällöntuotanto katsoo journalismiin päin, journalistit opettelevat sisältömarkkinointia. Olen esimerkiksi itse tehnyt toimittajana somekampanjoita, markkinoinut juttuja eri kanavissa ja pohtinut kohderyhmiä. Varsinkin kaupallisissa medioissa verkkojuttujen otsikointi on jo käytännössä ihan samaa copywriting-työtä.
Näen kuitenkin erityisen tärkeänä, että kahden alan lähentyessä molempien perusroolit pysyvät selkeinä. Lukijan on pystyttävä edelleen välittömästi erottamaan, onko tekstissä kyse yhteiskunnallisesta ja kriittisestä journalismista vai tavoitteellisesta sisältömarkkinoinnista.
- Motivaatio ja arvot
Edelliseen kohtaan liittyy vahvasti myös oma motivaatio ja arvot. Se koskee varmasti ketä tahansa alanvaihtajaa, mutta varsinkin toimittajan identiteetti on usein aika syvällä ihmisessä. Siihen liittyvät edellä mainitut arvot merkityksellisyydestä ja yhteiskunnallisesta työstä, ja senpä vuoksi niiden äärelle kannattaa pysähtyä.
Suosittelenkin alanvaihtajia käymään paljon sekä sisäisiä että ulkoisia keskusteluja arvoista. Itse kävin nämä asiat läpi ennen lopullista päätöstä alanvaihdosta:
- • Miksi haluan vaihtaa alaa?
- • Mikä motivoi uudelle alalle?
- • Millaiset arvoni ovat ja kuinka paljon ne pohjautuvat nykyiseen ammattiini tai työtehtäviini?
- • Mihin suuntaan haluan kehittyä työurallani?
Loppujen lopuksi tällä puolella pöytää ei ole niin erilaista kuin siellä toisellakaan. Näen, että toimittaja ja viestijä molemmat ovat tekemisissä viestien vaikuttavuuden kanssa, pyrkivät selittämään maailmaa sekä kertomaan asiat omalle yleisölleen ymmärrettävästi.
Ja varsinkin sellaiselle, joka innostuu suomen kielen omituisuuksista ja vivahteista, molemmat työt tarjoavat ihmettelemistä loputtomiin.
Entä mitä hyötyä toimittajataustasta on viestinnän töitä tekevälle?
Paljonkin.
Erityisesti uutistoimituksissa työskentely on sellainen paineensiedon ja tehokkaan työskentelyn koulu, että mielestäni jo se antaa hyvän pohjan kaikelle muulle työelämälle.
Toimittajana oppii sukeltamaan nopealla aikataululla sisälle aiheeseen kuin aiheeseen, haastattelemaan ihmistä kuin ihmistä ja kirjoittamaan siitä julkaisukelpoisen tekstin lyhyessä ajassa. Isojen kokonaisuuksien hahmottaminen ja olennaisuuksien poimiminen on suhteellisen helppoa. Markkinointiviestintätoimistossa useiden asiakkuuksien hoitaminen ei tuota ongelmia, jos on aiemminkin kirjoittanut laajasti eri aihepiireistä taloudesta kulttuuriin.
Toimittaja on myös media-alan paras asiantuntija. Jos suunnitellaan mediatiedotteita, järjestetään tiedotustilaisuuksia tai ollaan muuten median kanssa yhteydessä, kokemus siitä maailmasta ja toimittajan arjesta helpottaa huomattavasti työskentelyä.
Toimittajana olen esimerkiksi oppinut, miten uutinen tulisi viestiä medialle, jotta se herättää kiinnostuksen – mutta osaan samalla suhtautua läpimenoihin realistisesti: läpimeno kun voi joskus olla vain huonosta ajoituksesta kiinni.
Loppuvinkkinä toivoisin molemmilla aloilla työskenteleville enemmän yhteistyötä tai kurkkimista ”sinne toiselle puolelle”. Vaikka töissä on sisällöllisesti paljon samaa, harmillisen vähän edelleen moni toimittaja tietää viestintäalan ihmisten arjesta – ja toisinpäin. Jokaisen ei tarvitse vaihtaa alaa, mutta näkökulmiaan voi aina laajentaa.
