Minussa on ehkä aina kytenyt ajatus jatkokouluttautumisesta, mutta nyt useamman työvuoden jälkeen hetki tuntui lopultakin oikealta palata koulupenkkiin. Laitoin hakupaperit eteenpäin ja pääsin opiskelemaan työn ohella LAB-ammattikorkeakoulun yamk-tutkintoa muotoilun ja median digitaalisten ratkaisujen koulutukseen. Trendisanat ja tällä hetkellä joka puolella vastaan tulevat UX- ja UI-suunnittelu ovat vahvasti läsnä uudessa kouluarjessani. Valintaani vaikutti eniten oma kiinnostuneisuus digitaalisten palveluiden käyttäjälähtöiseen suunnitteluun ja asiakaskokemuksen kehittämiseen, mikä on osa Villivisiolla vallitsevaa VAM-ajattelua. Kuten Paulin blogipostauksessa pidetään päiväkirjaa arjen asiakaskokemustilanteista, kiinnitän nykyään entistä enemmän huomiota töiden ulkopuolella eritoten digitaalisten palveluiden käytettävyyteen. What has been seen cannot be unseen.
Digitaalisissa palveluissa on eritasioisia kohtaamispisteitä asiakkaiden ja brändien välillä. Raadollista on, että yksikin epäkäytännöllinen ominaisuus voi pilata asiakaskokemuksen, minkä takia potentiaalinen asiakas suuntaa toisen brändin palveltavaksi. Siksi haluan suunnitella palveluita, jotka yksityiskohta kerrallaan huomioivat käyttäjän ja luovat mielikuvan juuri hänelle suunnitellusta palvelusta. Se tekee hyvää sekä käyttäjälle että brändille. Sokratesta lainatakseni, tiedän että en tiedä. Se kiteyttää mielestäni erityisen hyvin, miksi muotoiluajattelua kannattaa soveltaa kaikkeen luovaan suunnitteluun.
Uutta virtaa työarjenkin puolelle
Opintoja on tätä tekstiä kirjoittaessani takana reilu puoli vuotta. Useampi kollega on kysellyt, miten opiskelu on sujunut ja onko se ollut mielekästä. Olen vastannut jotain sen suuntaista, että tässä todella tuntee laittaneensa aivot ihan uudelle käytölle, mikä on oikein tervetullutta. Opiskelu töiden ohella voi olla kuormittavaa ja stressaavaa, mutta samalla todella antoisaa, ja uusia asioita oppii jokaisena luentopäivänä sekä niiden ulkopuolella. Valitsemassani koulutuksessa olen päässyt verkostoitumaan eri alojen ammattilaisten kanssa ja rikastuttamaan yhdessä näkemyksiä digitaalisten palveluiden asiakaskokemuksista. Vaikka deadlineja riittää niin koulun kuin töidenkin puolesta, niin uuden oppiminen piristää. Ja lopulta kun kaikki liittyy kaikkeen, niin rohkenen väittää, että työn ohessa opiskeluni näkyy toimistolla ja tekemissäni töissä vain positiivisesti. Sanoisin siis, että opiskelu työn ohessa on hyvä homma! Uutta opittavaa kun löytyy aina, joskus yllättävistäkin paikoista.
