”Ai teek sää jotain mainoksia ny siellä Villivisiossa!”, huudahti tuttavani illanistujaisissa, kuultuaan kiinnityksestäni villien joukkoon.
”No en. Siihen meillä on ihan sen alan kovia ammattilaisia talossa. Mua kiinnostaa esimerkiksi se, miten teillä töissä tieto kulkee, noin niin kuin sisäisesti”, vastasin. Tämän jälkeen sainkin kuunnella silmät palaen sanoitettuja tilanteita juuri niistä teemoista, joiden parissa töitä teen.
Osallisuuden kokemuksen puuttuminen ja ylhäältä niukkana tippuilevat tiedot oman työpaikan tulevaisuuden suunnasta ovat edelleen arkipäivää niin julkisissa kuin yksityisissäkin organisaatioissa.
Sisäisestä viestinnästä on huutava pula
Eräässä asiantuntijayhteisössä tunnistettiin sisäisen viestinnän työpajassa, että tieto kulkee vielä paljolti kahdella jalalla – ja vieläpä yksinään – paikasta toiseen. Siinä on haastetta kerrakseen digitalisaatiolle, joka tässäkin organisaatiossa oli jo vahvasti kynnyksen sisäpuolella lainsäädännön muutosten myötä. Tiedon lähteille päästäkseen yhteisön uusien työntekijöiden oli otettava haltuun monimutkaisia, henkilökemioihin liittyviä kahvipöytäkoreografioita intran syväsukellusharjoitusten lisäksi.
Onko lääke tähän sisäisen viestinnän puutteeseen ainoastaan uuden intravideon tekeminen? Voisiko se olla videon lisäksi myös vuorovaikutuksen ja kohtaamisten lisäämistä organisaatiossa? Varmaa on ainakin se, että on uskallettava kysyä ihmisiltä itseltään, millaista viestintää he oikeasti tarvitsevat selviytyäkseen muutoksesta – olipa se sitten digitalisaation, yt-kierroksen, yritysoston tai päivittyneen strategian tuoma.
Olen ajatellut, että työni viestinnän asiantuntijana on tehdä ensin näkyväksi sitä, miten tieto liikkuu organisaatiossa. Sen jälkeen tiedon liikettä aletaankin suunnittelemaan ajatellen sitä ennemmin ihmisten välisenä kommunikaationa ja yhteisten merkitysten rakentamisena, yksisuuntaisen informaation tuuttaamisen sijaan.
Iso kysymys organisaatioissa on se, mistä on tärkeää kommunikoida jotta ihmiset voisivat paremmin. Silloin olisimme myös joustavampia muutosten edessä ja kyvykkäämpiä suoriutumaan kriisistä.
Olen onnistunut työssäni erityisen hyvin, kun organisaation ja sen yksilöiden muutosvalmiudet ovat kasvaneet ja vuoropuhelu lisääntynyt. Työni on siis paljolti sisäisen viestinnän merkityksen avaamista. Se lipsahtaa helposti ihmisten hyvinvoinnin johtamisen ja esimiestyön kehittämisen puolelle. Sori siitä.
Entäs ne arvot?
Työkalujani ovat asiakkaan erilaiset strategia- ja projektisuunnitelmanivaskat, briiffit sekä brandbookit, jotka parhaassa tapauksessa ovat vieressä istuvien kollegojen käsialaa. Jutustelut vieruskaverin kanssa avaavatkin usein näihin aivan uuden ulottuvuuden. Hienointa on päästä kuulemaan asiakkaan itsensä sanoittamana saman pöydän ääreen, mitä arjessa oikeastaan tapahtuu ja missä apua kaivattaisiin.
Paras inspiraation lähde ja jännittävien tapahtumakulkujen alku ovat organisaation arvot. Aloitan aina niistä.
Ajattelen, että tehtäväni viestinnän asiantuntijana on muistuttaa organisaatioita niiden arvoista ja kysyä kiertelemättä, miten ne joka päivä sisäisen ja ulkoisen viestinnän teoilla lunastetaan. Ne kun tuppaavat arjen tuoksinassa usein unohtumaan.
Kuitenkin juuri arvot voisivat ohjata kohti oikeita valintoja kirkkaalla mielellä, etenkin tiukoissa paikoissa. Väitän, että työsarkaa kriisiviestinnälle olisi paljon vähemmän, jos arvot ohjaisivat organisaatioiden toimintaa aidosti ja pitkäjänteisesti.
Jos oman organisaation arvoja ei oikein itse ole koskaan ehtinyt pohtimaan, niiden näkeminen käytännön tekemisen ohjenuorana on vaikeaa. Niinpä pohdin asiakkaan kanssa. Olen ajatellut, että se osoittaa rohkeutta ja välittämistä. Ne on meidän villivisiolaisten arvot.
